Miikan teesit v 1.0.2 (18.08.2003)

Eli katsaus Suomalaiseen jousiammuntaan

Viimeaikoina, oikeastaan jo jonkin aikaa, on internetin erinäisillä keskustelupalstoilla käyty keskustelua suomalaisen jousiammunnan tilasta. Päätin kirjoittaa asiasta oman mielipiteeni. Manic Street Preachersin sanoin: "This Is My Truth Tell Me Yours". Kannanottoja voi lähettää esimerkiksi postia - sivun kautta. Tai olla lähettämättä. Voi myös tulla keskustelemaan asiasta henkilökohtaisesti, lupaan tarjota Pacific Harbourissa kahvit. Julkaisen mielipiteitä tämän sivun lopussa, mikäli katson aiheelliseksi. Tulen todennäköisesti muokkaamaan sivun tekstiä ajan saatossa, versionumero on otsikossa. Jos tekstissä on selkeitä asiavirheitä, niin pyydän lähettämään oikaisun. Tälle kirjoitukselle ei ole oikeastaan mitään syytä eikä tilausta. Edessä olevat vaalit vain sattuivat inspiroimaan.

Wanhoina hyvinä aikoina

Suomalainen nykyvalmennus (käytän termiä "valmennus" löyhästi) perustuu valtaosin 1960- 70- luvuilla luotuihin metodeihin. Näillä opeilla mm. Kyösti Laasonen ja Tomi Poikolainen saavuttivat menestyksensä. Oman käsitykseni mukaan myös Jari Lipposen valmennus perustui samoihin oppeihin. Jarin pohja menestykselle luotiin 1980-luvulla, ja se jatkui aina 1999 MM-kisojen finaaliin asti. Korealaisten tultua mukaan kansainvälisiin kilpailuihin 80- luvun lopulla, on taso ratkaisevasti kohonnut kärjen osalta. 80- luvulle loppui myös Suomalaisen valmennusjärjestelmän kehittyminen. Vanhoja, (40- 60- luvun) ammuntakuvia katsoessaan jokainen voi huomata, miten ammuntatekniikka on kehittynyt. Samanlaista kehitystä on tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikanakin, mutta meillä sitä ei ole huomattu.

Kuinkas sitten kävikään

80- luvulla tehdyt taloudellisesti kestämättömät päätökset kaatuivat viimein liiton ja sitä kautta ampujien syliin 90-luvun alussa. Kun talouskriisi iski, ei välttämättömiä säästötoimia uskallettu toteuttaa, vaan mm. kallis toimisto Radiokadulla sekä päätoiminen toiminnanjohtaja päätettiin säilyttää. Jälkiviisaana voi todeta, että mikäli hanat olisi laitettu umpeen vuonna -93, olisi talous ollut kunnossa vuonna -95. Nollatilanteeseen päästiin kuitenkin vasta 2001. Tämä ei voinut olla vaikuttamatta monen huipulla kilpailevan motivaatioon; vuosittain piti löytää rahaa sekä aikaa 3- 4 kansainvälisen kilpailun kiertämiseen. Tosin vielä 90- luvulla SJAL:lla oli jonkinlaiset suhteet Suomen Olympiakomiteaan rahoituksen saamiseksi. Käsitykseni mukaan näin ei enää ole. SJAL sai parhaimmillaan valmennustukea OK:lta satoja tuhansia markkoja vuodessa, tänä vuonna tukea saa henkilökohtaisesti yksi urheilija Nuorten stipendillä, 2000 euroa.

Miten tähän on tultu? Sanoisin, että 90-luvun alussa kovalla rytinällä, sen jälkeen hitaasti valumalla. 80-luvulla luotu liiton velkataakka pakotti luopumaan kansainvälisistä edustuksista lukuun ottamatta omakustanteisia matkoja, sekä vuoden -95 ja -99 Olympiakarsintoja. Samoin valmennusjärjestelmän kehittäminen unohtui täysin Jukka Inkerin irtisanomisen jälkeen. Inkerin irtisanomisesta on kulunut 10 vuotta. Vuosi 1999 oli myös viimeinen, jolloin järjestettiin edustusryhmän leiri Kuortaneen urheiluopistolla. Leirit olivat alussa liiton kustantamia, loppuaikoina oli maksettava omavastuuosuus kustannuksista.

Menestystä tuli, mutta ei osattu nähdä sen hetkisten huippujen takana ammottavaa tyhjyyttä

Tällä hetkellä miesten SE-tuloksilla ei pärjää enää juniorikilpailuissakaan. Niin kuin eräässä keskustelussa asiallisesti todettiinkin, niin ylivoimaisen kaukana kärki ei toki ole. SE-tuloksella olisi ollut New Yorkin MM-kisoissa avoimella kierroksella sijalla 9. Huolestuttavampaa onkin esimerkiksi se, että kesän -03 Suomen kärkitulos olisi oikeuttanut sijalle 80. Tämä on toki pelkkää spekulaatiota, sillä Suomella ei ollut yhtään ampujaa miesten luokassa. Joku historiaa tunteva voisi vahvistaa, mutta oma käsitykseni on se, että näin tapahtui ensimmäistä kertaa SJAL:n historiassa. Tilanteen tekee vakavammaksi se, että kyseessä oli Ateenan Olympiakisojen pääkatsastus. Naisten kauden kärkituloksella olisi sijoituttu sijalle 84. MM-kisoissa paras (ja samalla ainoa) nainen oli sijalla 111. Naisten osalta kärki on kauempana, mutta taso laskee ratkaisevasti kärkikymmenikön jälkeen.

Toisaalta voi pohtia miksi on jääty näinkin kauas terävimmän kärjen kehityksestä, oltiinhan tupla-Fitan aikaan vielä maailmanmestareita ja Olympiavoittajia? Suomalaisilla oli aikoinaan paljon ME-tuloksia, tällä hetkellä juniorityttöjen ME-tuloksista 70- ja 50 metrin tulokset ylittävät miesten SE-luvut, junioripoikien ME:istä kaikki.

Valmennusjärjestelmän kehittämisen laiminlyönti on mielestäni yksi suurimmista yksittäisistä tekijöistä tämän hetkiseen lamaan. Syynä tähän on oman tulkintani mukaan ollut SJAL:n johdon näköalattomuus ja jossain tapauksissa jopa asiantuntemattomuus. Pirkka Elovirta on viimeaikaisista puheenjohtajista ainoa, jolla on ollut selkeä suunta mihin jousiammuntaa viedään. Sen ajan kun itse olin edustusryhmässä, vuodesta 1993, en esimerkiksi koskaan nähnyt kirjallista materiaalia SJAL:n valmennuksesta. Oli olemassa yksittäisten valmentajien kokoelmia eri lähteistä, mutta mitään virallista opusta en nähnyt. Valmennustietouden ylläpitäminen ei olisi vaatinut ylivoimaisia ponnisteluja. Nyt olemme valitettavan kaukana nykymetodeista, ja koko valmennusjärjestelmä tulisikin rakentaa alusta asti uudelleen. Lisäksi -80- 90- luvuilla huippuvalmennuksessa mukana olleet henkilöt ovat vetäytyneet syrjään valmennustehtävistä, syitä en voi kuin arvailla. Yhdeksi syyksi epäilen turhautumisen. Seuravalmennusta on viimeaikoina ilmeisesti annettu, materiaalin ajantasaisuudesta ei ole tietoa. Jatkokoulutusta ei ole ollut, mutta ei ole toisaalta päteviä vetäjiäkään. Maailmalla on käytetty esim. Korealaisia huippuvalmentajia luennoitsijoina, ehkä Suomessakin kannattaisi harkita. En muista Suomessa järjestettäneen pidemmälle ehtineiden valmentajien koulutusta 15 vuoteen.

Tulevaisuus

Vaikka liittohallituksen syyttäminen kaikesta on äärimmäisen helppoa, on siihenkin suuntaan pakko asettaa painetta. SJAL on se elin, joka tekee linjavedot Suomalaisessa jousiammunnassa. En ole nähnyt SJAL:n tuottavan lyhyt- tai pitkäaikaista suunnitelmaa muuten kuin velanmaksun osalta. Senkin taisi tosin sanella pitkälti velkojat ja pankki. Suunnitelmasta pitäisi selkeästi tulla ilmi lyhyen aikavälin tavoitteet, pitkän aikavälin tavoitteet sekä suunnitelma budjetteineen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Se on SJAL:n tuotettava. Piste. Kun strategia on valmis, on sitä noudatettava, ellei huomata sitä virheelliseksi. Tällöin sitä korjataan tarvittavilta osin. Muu lipsuminen tekee koko suunnitelman tekemisen hyödyttömäksi. On jäsenistön tehtävä päättää yleisestä linjauksesta, ja sen jälkeen sitoutua tämän linjan noudattamiseen. Mikäli halutaan Olympiamenestystä, on suunnitelman oltava erilainen, kuin jos halutaan kehittää lajia harrasteliikunnan suuntaan. Ensimmäinen onnistuu periaatteessa puhtaasti rahalla, toiseen tarvitaan tekijöitä. Tekijöitä ei aina saa edes rahalla, ainakaan päteviä. Olympiaprojektin saa rahoitettua OK:n tuella, kunhan se pohjustetaan hyvin ja esitetään asiallisesti. Tähtäin pitäisi Olympialaisissa asettaa vuoteen 2012. Harrasteliikunnasta kiinnostuneet voivat esittää oman strategiansa. Nämä kaksi erilaista linjaa eivät tietenkään ole toisiaan poissulkevia. Olympiakomitealta saatava tuki ei estä liittoa kehittämästä myös harrasteliikuntaa. Ehkä liittoon pitäisi perustaa Huippu-urheilulle oma valiokunta omine budjetteineen. Se voisi itsenäisesti toimia huippu-urheilun hyväksi viemättä resursseja harrasteliikunnalta.

Puheenjohtaja esitti JA-lehden pääkirjoituksessa, että rahaa tarvitaan vasta kun ollaan huipulla. Hyvä. Mitenköhän sinne huipulle päästään? Nykymetodeilla saavutettava maksimi tiedetään, onko sitä tietä tarpeellista enää koittaa? Rahaa tarvittaisiin siis vähimmilläänkin valmennusjärjestelmän uusimiseen / uuteen päävalmentajaan (sekä kilpailumatkoihin). Vai ollaanko sinne huipulle edes pyrkimässä? Toisaalta Jari Lipponen, moninkertainen arvokisamitalisti, lopetti uransa huipulla rahan puutteen vuoksi. Näin kävi koko edelliselle edustusryhmälle, vaikkakaan yhtä menestyneitä ampujia ei muita ollutkaan. Rahaa tarvitaan siis huipulla, siellä oleminen ei sitä kylläkään takaa.

Ratkaiseva askel tulevaisuuteen otetaan syksyn vaaleissa. Minkälaisen Puheenjohtajan jäsenistö haluaa? Näkisin mielelläni ehdokkaiden esittelyn webissä. Siitä olisi hyvä tulla ilmi äsken mainitsemani asiat linjauksesta ja suunnitelmasta. Olen asian suhteen hieman skeptinen, onhan sitä koitettu toteuttaa jo ainakin 10 vuotta. Ehkä se pitäisi tehdä säännöissä pakolliseksi.

Mutta entäs se taljajousi?

Taljajousessa on tullut menestystä, sitä ei voi kukaan kiistää. Taljajousi on lajina erilainen, enkä halua ottaa kantaa siihen sen enempää. Tähtäinjousi on Olympialaji, taljajousi ei.

Disclaimer

Tiedän olevani tietyissä piireissä hankalan ihmisen maineessa, koska useimmiten avaan suuni, mikäli katson jonkin asian olevan vialla. Jos teen sitä usein, niin silloin tulee väkisinkin pohtineeksi kuka on oikeassa, minä vai ne muut. Olen myös aina pyrkinyt perustelemaan mielipiteeni ja esittämään vaihtoehtoisia toimintamalleja. Tavallista Jaakko Jousiampujaa ei juuri edes kosketa se, mitä liitossa tapahtuu. Jaakko on tyytyväinen kun käy sunnuntaisin kentällä ampumassa pari nuolta. Paitsi jos sataa. Tai on formula-viikonloppu.

Suurinta närää taisi herättää esitys Liittohallituksen erottamisesta vuoden 2002 alussa. Nyt on jo helppoa olla jälkiviisas, ja haastankin tämän kirjoituksen lukijat lähettämään oman arvionsa nykyisestä hallituksesta. Oma listani sen aikaansaannoksista on seuraava:

• 2002- vuoden EM-kilpailuiden katastrofaalinen katsastusjärjestelmä. Ko. systeemi oli varmasti SJAL:n historian epäonnistunein tuotos. Enkä ole mielipiteineni tässä asiassa yksin; liittohallitus vastaanotti kymmenien kärkiampujien allekirjoittaman vetoomuksen katsastusten muuttamiseksi. Edellisen liittohallituksen esittämä yhden viikonlopun mittainen Round Robin-tyyppinen katsastus päätettiin muuttaa 11 kilpailua sisältäneeksi kaaokseksi.
• Samaa linjaa jatkanut New Yorkin katsastusmenettely. Tällä kertaa ei tosin vaivauduttu edes kertomaan, millainen se on. Kts. seuraava kohta.
• Tiedottamisen lopettaminen. Tähän kategoriaan voitaneen laskea myös WWW-sivuston sulkeminen. Entinen, varsin kattava ja informatiivinen sivusto on korvattu rikkinäisellä virityksellä, joka sisältää kilpailukalenterin sekä satunnaisesti tuloksia ja Ranking-tilanteen.
• GP- kilpailuiden määrä: Suomessa ei voida järjestää 29:ää tasokasta kilpailua vuodessa. GP- sarjan pitäisi käsittää korkeintaan 10 kilpailua (viisi sisällä, viisi ulkona). Nyt ei SM- kilpailu ole edes osa GP- sarjaa, vaikka se on suomen kovatasoisin kilpailu!

Koitin kovasti keksiä jotain positiivistakin sanottavaa, ja löytyihän sitä. Jousiampujalehdessä oli kivoja värisivuja. Voi toki olla, että jotain hyvää ja mullistavaa on tapahtunutkin. Siitä on vain unohdettu ilmoittaa.

Disclaimer 2

En ole pyrkimässä liittohallitukseen.